Sivut

lauantai 31. lokakuuta 2015

Elämäni hevoset

Se niistä hyvistä treeneistä sitten. Tää sää nimittäin pilas kentän lopullisesti. Eikai siinä, onhan se ihan nice et ensin sataa ja sit pakastuu, jollon allekirjottanut saa hiihtää perseellään tuolla ulkona "luistinradalla".

Asiasta kukkaruukkuun, menny vuos on kulunu tosi nopeesti. Vastahan mä valitin kuinka kenttä on kivikova ja se vaikeuttaa virkeän suokkiputen liikuttamista. Niin, siitäkin on jo vuosi. Tän vuoden aikana on tapahtunu niin paljon muutoksia. Tallin ja hevosen muutos, yläasteelle lähtö, läheisen menettäminen, Kosmos. Entäs sitten 7 vuotta sitten kun aloitin ratsastuksen? Se tuntuu niin kaukaiselta mutta samalla niin läheiseltä. Ne hevoset jotka oon tän reilun 7 vuoden aikana joutunu hyvästelemään, maailman parhaat hevoset jotka on opettanu sen 6-vuotiaan Idan ratsastamaan. Tää postaus on niille.

Mä muistan vielläkin mun ekan ratsastustunnin. Olin oottanu sitä niin pitkään. Muistan sen tunteen kun pääsin ekan kerran hevosen selkään. Se fiilis kun se pieni 6-vuotias tajus että "Tää ponihan tottelee mua" on unohtumaton. Siihen ei muuta tarvittukaan. Siis siihen hevoskärpäseen joka on pörränny tähänkin päivään asti mun mukana.

Oikeaoppinen pysäytys ja silleen..

Mun ekalla tunnilla mä ratsastin Mantulla. Se on valehtelematta se poni joka on opettanu mulle kaikkein eniten, vaikka oon joskus jotakin muuta väittäny. Se on se poni jolla opin ratsastamaan, tai siis joka opetti mut ratsastamaan. Tää poni oli niin huippu. Mantu saatto vaan yhtäkkiä kesken ratsastuksen lähtee syömään ruohoa kentän reunalta, jos et keskittynyt ratsastukseen ihan 101%. Mantusta tuli kaikesta huolimatta Nerkoo-aikoina mun lemppari.
























Valkoset ponit oli se juttu jo 2008 :D En omista kuvan tekijänoikeuksia.
Ennen Mantua mun ehdoton lemppari oli New Forest poni Uuno. Uuno oli ehkä sympaattisin poni ikinä. Tää herra oli myös se poni joka autto pääsemään mun putoamisesta johtuneesta hevospelosta pois. Mä olin eka joka sai ratsastaa Uunolla tuntikäytössä, sillä se oli yksityinen. Ihastuin poniin heti ensimäisellä ratsastuskerralla. Kuitenkin Uuno muutti pian pois Purolasta, ja ratsastuskoulu muuttui Nerkoolle.


Kun olin ratsastanu ratsastuskoulussa jonkun kolme vuotta, lopetin ratsastustunneilla käymisen pitkän matkan vuoksi. Silloin kuvioihin tuli Mosse. Liikutin Mossea n. puoli vuotta, kunnes kuvioihin tuli suomenputte. Pidin Mossen liikuttamisesta taukoa n. vuoden, kunnes hevonen, jota olin siihen asti liikuttanut lähti. Siitä lähtien rupesin liikuttamaan taas Mossea. Mossen kanssa me vietettiin huiput reilu kaks vuotta. Mosse oli varmaan kiltein (ja laiskin :D) lämppäri minkä oon ikinä nähny. Me tehtiinkin Mossen kanssa paljon rentoja maastolenkkejä ilman satulaa ja silloin tällöin ilman suitsiakin. 






Kun Mosse lähti 2014 jouluna, rupesin liikuttamaan taas tätä puttea. Huhtikuussa 2015 rupesin ratsastamaan maailman kultaisinta ponia, eli Hacelaa ja tällä ollaan menty tähän päivään asti.

<3




Ei kommentteja :

Lähetä kommentti